Tapiolan Kilta ry järjesti 2.11.2022 Tapiolan palvelukeskuksessa Tapiolan RKY-alueen miniseminaari 2:n jatkona 5.5.2022 järjestämälleen Tapiolan RKY-alueen miniseminaarille.
Tavoitteena oli kuulla aiemmin estyneitä Espoon kaupungin rakennusvalvonnan ja Espoon kaupunginmuseon sekä Aalto-yliopiston edustajia Tapiolan RKY-alueen ajankohtaisia haasteista kulttuuriympäristön suojelemisen näkökulmasta.
Yleisötilaisuudessa oli noin 80 osallistujaa. Yleisön lisäksi paikalla olivat vs. rakennusvalvontajohtaja Anni Tuominen-Maila, kaupunkikuva-arkkitehti Eila Mikola ja lupa-arkkitehti Taina Kinnunen Espoon rakennusvalvonnasta ja intendentit Tryggve Gestrin ja Jyri Vilja Espoon kaupunginmuseosta. Aalto-yliopistoa edusti Tapiolasta opinnäytetyönsä tehnyt Hugo Leppäsyrjä.
Tilaisuuden avasi Tapiolan Killan puheenjohtaja Marjatta Larsio ja juontajana toimi tapiolalainen toimittaja Olli Ihamäki.
Rakennusvalvontajohtaja Anni Tuominen-Maila kertoi rakennusvalvonnan työstä, säädöspohjasta ja lupamäärien kasvusta. Espoossa myönnetään Suomessa, eniten omakoti- ja paritaloasuntojen rakennuslupia. Joka kymmenes omakoti- ja pientalo rakennetaan Espooseen. Vuonna 2021 myönnettiin lupa yli 5000 asunnolle.
Valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen, kuten Tapiolan RKY alueen, oikeudellinen asema perustuu valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden oikeusvaikutuksiin, joista säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa (MRL). Valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista päättää valtioneuvosto.
RKY on Museoviraston laatima inventointi, joka on valtioneuvoston päätöksellä 22.12.2009 otettu valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamaksi inventoinniksi rakennetun kulttuuriympäristön osalta 1.1.2010 alkaen. Valtion viranomaisten tulee ottaa huomioon tavoitteet, edistää niiden toteuttamista ja arvioida toimenpiteidensä vaikutuksia aluerakenteen ja alueiden käytön kannalta. Alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava tavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista.
Alue- tai kohdekohtaiset oikeusvaikutukset yksittäiseen rakennushankkeeseen tai maankäyttöön syntyvät MRL:n mukaisessa kaavoitusprosessissa tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010) mukaisessa rakennussuojelumenettelyssä. Valtakunnallisilla alueidenkäytön tavoitteilla ei ole välittömiä oikeudellisia vaikutuksia yksittäisen rakennusluvan myöntämisedellytyksiin. Tavoitteet konkretisoituvat kaavoituksen kautta.
Rakennuslupaharkinta on oikeusharkintaa. Lupa on myönnettävä, jos MRL:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät. Edellytyksenä asemakaava-alueella on, että rakennushanke on voimassa olevan asemakaavan mukainen, rakentaminen täyttää RML 117 §:ssä säädetyt sekä muut tämän lain mukaiset tai sen nojalla asetetut vaatimukset, rakennus soveltuu paikalle, rakennuspaikalle on tie, vedensaanti ja jätevedet voidaan hoitaa tyydyttävästi ja ilman haittaa ympäristölle, sekä rakennusta ei sijoiteta tai rakenneta niin, että se tarpeettomasti haittaa naapuria tai vaikeuttaa naapurikiinteistön sopivaa rakentamista.
Rakennuslupahakemuksen vireille tulosta ilmoitetaan naapurille eli kuullaan naapuria. Rakennuslupaa ei kuitenkaan naapurin vastustuksesta huolimatta voida hylätä, jos lupahakemus on kaavan mukainen.
MRL 117 §:n mukaan rakennuksen tulee soveltua rakennettuun ympäristöön ja maisemaan sekä täyttää kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset. Rakennus on suunniteltava ja rakennettava ja rakennuksen muutos- ja korjaustyöt tehtävä ottaen huomioon ottaen 117 a–117 l §:ssä tarkoitetut tekniset vaatimukset.
Korjaus- ja muutostyössä tulee ottaa huomioon rakennuksen ominaisuudet ja erityispiirteet sekä rakennuksen soveltuvuus aiottuun käyttöön. Rakennuksen käyttäjien turvallisuus ei saa vaarantua eivätkä heidän terveydelliset olonsa heikentyä.
Rakennuslautakunta voi antaa rakentamisen ohjaamiseksi alueellisia rakentamistapaohjeita. Aikaisemman rakennusjärjestyksen nojalla hyväksytty Tapiolan vanhojen asuntoalueiden korjauksen ja hoidon suuntaviivat -yleisohje (2.11.2006) on voimassa rakentamistapaohjeena. Yleis- ja asemakaavamääräykset ja rakentamistapaohjeet antavat lähtökohdan rakentamisen sopeuttamiseksi alueen luonteeseen ja ominaispiirteisiin. Lisäksi on otettava huomioon lähiympäristö ja rakennetun ympäristön historiallinen kerroksellisuus.
Espoon rakennusjärjestyksessä määrätään, että rakennusta on hoidettava ja pidettävä kunnossa, eikä sitä saa päästää rapistumaan korjauskelvottomaksi. Rakennuksen julkisivut on pidettävä asianmukaisessa, siistissä kunnossa. Ilkivallan aiheuttamat vahingot, kuten töhryt, on poistettava julkisivuista mahdollisimman pian. Tarvittaessa on riittävän ajoissa pyydettävä museoviranomaisen lausunto muutoshankkeesta ja kohteen kulttuurihistoriallisesta arvosta.
Kun rakennus on asemakaavassa suojeltu ja on määrätty, että rakennuksen julkisivun tyyliä ja ominaispiirteitä ei saa muuttaa, muuttamiseksi katsotaan mm. rakennuksen julkisivun, katon, ovien ja ikkunapuitteiden ja -karmien materiaalin, värityksen sekä ikkunajaon muuttaminen. Kun suojelu koskee rakennuksen sisätiloja, muuttamiseksi katsotaan sisäkaton, seinien, lattian, listojen, helojen ja valaisinten sekä kiinteiden kalusteiden muuttaminen.
Rakennuksen korjaamisessa on otettava huomioon rakennuksen ominaispiirteet, eikä korjaaminen saa harkitsemattomasti johtaa tyylillisesti alkuperäisestä rakennuksesta poikkeavaan lopputulokseen.
Rakentamismääräykset https://www.edilex.fi/rakentamismaaraykset koskevat myös korjausrakentamista. Säännökset on annettu asetuksissa. Kussakin asetuksessa on soveltamisalaa koskevat määräykset, joista ilmenee koskevatko ne uudisrakentamista vai myös korjaus- ja muutostyötä.
Alustuksen jälkeen Anni Tuominen-Mailalle esitettiin yleisöstä kysymys: Näyttää selvältä, että lupa on myönnettävä, jos suunnitelma on kaavan mukainen. Näyttää kuitenkin olevan myös niin, että lupaviranomaisella on myös harkinnanvaraa – eikö näin ole? Anni Tuominen-Maila vastasi, että harkinnanvara riippuu ympäristöstä, ajallisuudesta ja kerroksellisuudesta.
Intendentti Tryggve Gestrin, joka on ollut kaupunginmuseossa työssä vuodesta 2003 ja on arkeologi, kertoi Espoon kaupunginmuseon (KAMU) työstä. KAMU toimii paikallisena kulttuuriympäristöviranomaisena ja asiantuntijana. KAMU lisää kaupunkilaisten hyvinvointia ja vahvistaa identiteettiä. Museon vastuulla on myös alueellisen kulttuuriympäristön vaaliminen. KAMU on jokaisen espoolaisen museo, joka kertoo moniäänisesti menneisyydestä, vaikuttaa tässä hetkessä ja luo kestävää tulevaisuutta yhdessä espoolaisten kanssa.
Kulttuuriympäristöksi kutsutaan ihmisen muovaamaa ympäristöä, jossa näkyy luonnon ja ihmisen vuorovaikutus sekä kerrostumat eri aikakausilta. Kulttuuriperintö puolestaan koskee ihan kaikkea ihmisen toimintaa. ESKO Espoon kulttuuriympäristöohjelma on työkalu Espoon kaupungissa kulttuuriympäristötyötä tekeville ja kaupungin asukkaille. Se linjaa, kuinka ympäristön ominaispiirteitä tunnistetaan, säilytetään ja hyödynnetään. Kulttuuriympäristöohjelma koostuu asukkaiden, yhteisöjen, viranomaisten ja elinkeinoelämän yhteistyönä tekemistä linjauksista, jotka käsittelevät kulttuuriympäristön hoitoa ja hyödyntämistä
KAMU tekee kulttuuriympäristötyötä yhdessä kaikkien kanssa. Tulossa on Adoptoi monumentti -toiminta, https://www.espoo.fi/fi/espoon-kulttuuriymparisto/adoptoi-monumentti-toiminta.
KAMU on tehnyt mobiilireittejä, https://tarinasoitin.fi/espoonkaupunginmuseo, joka sisältää
Kuvia ja tietoa löytyy Finnasta: https://ekm.finna.fi/
Kulttuuriympäristön suojelutyöstä vastaava viranomainen Espoossa on KAMU. Sen tehtäviin kuuluvat yhteistyö muiden kaupungin viranomaisten ja asiantuntijoiden kanssa maankäyttöä (rakentaminen, korjaaminen, muuttaminen, purkaminen) koskevissa kysymyksissä, neuvontatyö esimerkiksi kulttuuriympäristön hoitoon liittyvissä avustushakemuksissa ja yhteistyö maakunnallisesti ja valtakunnallisesti merkittävissä kulttuuriympäristökohteissa Museoviraston ja Uudenmaan ELY-keskuksen kanssa.
Kulttuuriympäristön vaalimisen perustana ovat sen suojelua koskeva lainsäädäntö; Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL), Muinaismuistolaki (MML) sekä laki rakennusperinnön suojelemisesta (LaRS). Lakien noudattamista valvoo kulttuuriympäristön suojeluviranomainen. Ylin suojeluviranomainen on Museovirasto, joka on jakanut osan viranomaistehtävistä alueellisille vastuumuseoille. Keski-Uudenmaan aluevastuumuseo on edelleen jakanut Espoon viranomaistehtävät Espoon kaupunginmuseolle.
Museovirasto hoitaa Espoossa lailla tai asetuksilla suojellut kohteet ja valtion omistamat rakennukset sekä joitakin erityisen haastavat eritystapauksia (kuten Tapiolan uimahalli).
Kulttuuriympäristön viranomaistyötä ovat maankäyttö- ja lupahankkeisiin liittyvät neuvottelut ja niistä annettavat lausunnot, kohdekäynnit suunnittelualueilla ja rakennuskohteissa, muuttuvan Espoon dokumentointi ja kulttuuriympäristöön liittyvien selvitysten ohjaaminen.
Tyypillisiä lausuttavia hankkeita ovat asemakaavat sekä erilaiset lupa-asiat, kuten rakennuslupa, purkulupa, poikkeuslupa ja suunnittelutarveratkaisu. Kaupunginmuseo antoi v. 2021 yhteensä 457 kirjallista lausuntoa ja kommenttia. Suurin osa lausunnoista on puoltavia tai ohjaavia, sillä kulttuuriympäristökysymyksiä käsitellään jo ennen lausuntovaihetta yhteisissä neuvotteluissa, joissa etsitään tyydyttävää ratkaisua. Lausuntoja annetaan eri toimialoille, pääsääntöisesti kaupunkisuunnitteluun ja rakennusvalvontaan. Lausuntoja ei anneta yksityisille tahoille.
Kaupunginmuseo lausuu hankkeista kulttuuriympäristön suojelun näkökulmasta, ja tuo päätöksen teon tueksi näkemyksen hankkeen vaikutuksista kulttuuriympäristöarvoihin.
Rakennettua ympäristöä suojellaan pääsääntöisesti asemakaavoilla. Rakennettu ympäristö kattaa rakennukset, rakennelmat, rakennusryhmät ja rakennusalueet. Espoossa on noin 500 asemakaavalla suojeltua rakennusta. Rakennuksen suojelutilanne selviää yleensä asemakaavasta.
Toinen suojelukeino nojautuu lakiin rakennusperinnön suojelusta (LaRs). Espoossa on viisi rakennussuojelulailla suojeltua kohdetta: Villa Koli, Villa Rulludd, Albergan kartano, Tarvaspää ja Villa Solkulla. Näiden lisäksi Espoon Tuomiokirkko on suojeltu Kirkkolailla ja Kauklahden rautatieaseman aluetta pyritään turvaamaan Rautatiesopimuksella.
Viranomaistyön tueksi laaditaan inventointeja ja selvityksiä, joissa tunnistetaan ja arvotetaan merkittävät kulttuuriympäristökohteet. Inventoinneille on lakisääteinen peruste, sillä asemakaavoituksen tulee perustua riittäviin selvityksiin (MRL 9§).
Asemakaava voidaan katsoa vanhentuneeksi, jos asemakaava on ollut voimassa yli 13 vuotta ja on merkittäviltä osiltaan edelleen toteutumatta. Rakennuslupa tai purkulupa voidaan hylätä, jos asemakaava on vanhentunut ja lupahanke on ympäristökuvan tai alueidenkäytön kannalta merkittävä. Mikäli kaupunki arvioi asemakaavan olevan ajanmukainen, ei tästä päätöksestä ole mahdollista valittaa. Rakennuksen suojelustatus ei siis ole yksiselitteisesti luettavissa asemakaavasta, mikäli kaava on yli 13 vuotta vanha. Tämä asetelma saattaa aiheuttaa vaikean ristiriitatilanteen, joka ei ole toivottavaa.
Rakennushistoriaselvitys vastaa inventointia, mutta koskee yksittäistä rakennuskohdetta. Kuntotutkimuksia tarvitaan usein korjauksia ja purkulupaharkintaa varten. Myös asemakaavalla suojeltavien kohteiden kunto tutkitaan ja varmistetaan, että suojelulle on sen kunnon puolesta edellytykset. Korjattavuusselvitys poikkeaa kuntotutkimuksesta siten, että sen lähtökohtana on selvittää, millä toimenpiteillä (ja kustannuksilla) rakennus olisi korjattavissa.
Kaupunginmuseo kerää ja arkistoi kaikki Espoon alueelta tehdyt kulttuuriympäristöinventoinnit ja rakennushistoriaselvitykset. Aineistoa on yli 600 kappaletta. Se on lähes kokonaan sähköisessä muodossa. Kaupunginmuseo vastaa kaupunkitekniikan kanssa aineiston siirtämisestä kaupungin karttapalveluun.
Arkeologinen kulttuuriperintö tarkoittaa ihmistoiminnan jäännöksiä, esimerkiksi asuinpaikkoja, hautaraunioita ja teitä. Arkeologiseen kulttuuriperintöön kuuluvat kiinteät muinaisjäännökset ja muut kulttuuriperintökohteet on otettava huomioon kaavoituksessa ja suunnittelussa. Kiinteät muinaisjäännökset ovat automaattisesti suojeltuja ilman erillisiä toimenpiteitä tai kaavamerkintöjä.
Kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu kajoaminen ilman muinaismuistolain nojalla myönnettyä lupaa on kielletty. Muinaisjäännös ei kuitenkaan useimmiten estä vallitsevaa maankäyttöä. Myös kiinteään muinaisjäännökseen kajoamiseen voidaan myöntää lupa, jos muinaisjäännös tuottaa merkitykseensä nähden kohtuutonta haittaa. Luvan myöntää Museovirasto.
Arkeologiseen kulttuuriperintöön liittyviä selvityksiä tehdään samoin perustein kuin rakennetun ympäristön selvityksiäkin. Menettelytavoissa on eroja. Hanketta tai kaavoitusta suunnitteleva tai toteuttava voi joutua tilaamaan arkeologisia selvityksiä tai tutkimuksia tai kaivauksia. Inventoinneissa selvitetään, onko tutkittavalla alueella kiinteitä muinaisjäännöksiä tai muita kulttuuriperintökohteita.
Kaupunginmuseo ei lähtökohtaisesti itse tee selvityksiä, poikkeuksena ovat viranomaistyöhön liittyvät maastotarkastukset. Selvityksiä tekevät konsulttiyritykset sekä Museovirasto, joka tekee myös yksityisten maanomistajien rakennushankkeisiin liittyviä kenttätutkimuksia ja pienimuotoisia tutkimuskaivauksia.
Kulttuuriympäristöasioissa KAMUssa auttavat Tryggve Gestrin ja Eetu Sorvali, arkeologinen kulttuuriperintö, Jyri Vilja, Marja Pitkämäki (ent. Sahlberg) ja Maaret Louhelainen, rakennettu kulttuuriympäristö, Kirsi Ojala, yhteistyö kuntalaisten kanssa, Adoptoi monumentti, ESKO Espoon kulttuuriympäristöohjelma, Reetta Lepistö, valokuvat espoolaisesta kulttuuriympäristöstä. KAMUlaiset tavoittaa parhaiten kulttuuriymparisto@espoo.fi. Tarkemmat yhteystiedot: https://www.espoo.fi/fi/kamu-espoon-kaupunginmuseo/ota-yhteytta.
Hugo Leppäsyrjä, joka opiskelee Aalto-yliopistossa arkkitehtuuria ja tietotekniikkaa ja työskentelee arkkitehdin vakanssilla Espoon kaupungilla, puhui rakennussuojelusta ja paikan hengestä. Hän on tehnyt tutkimuksen ”Tapiolan keskuksen aineettoman rakennusperinnön suojelu” (2021).
Leppäsyrjä pohti Ainoan rakentamisen vaikutus Tapiolan arvoihin. Keskustorni säilyi, mutta sen sovittaminen Tapiolan kaupunkikuvan kokonaisuuteen ei onnistunut. Näkymä Otsolahdelta keskustan suuntaan, Keskustornin maamerkkimäinen asema ja keskustan rakennusmassojen hierarkia muuttuivat. Tapiolan keskustan rakennusten ja tilojen käyttö sekä vanhojen liiketilojen käytön turvaaminen ja kävelykeskustan ominaispiirteiden laajentaminen eivät onnistuneet. Hän pohti, eikö rakennusperinnön aineettomia arvoja tunnistettu riittävästi?
Hän katsoi, että kulttuuriarvot voidaan karkeasti jakaa aineellisiin arvoihin (fyysinen koostumus) ja aineettomiin arvoihin (ideat, tavat, perinteet, käyttö). Rakennusperinnössä aineellinen arvo on rakennusten fyysinen olomuoto ja aineettomat arvot ovat paikan henki, suunnitelman idea, arkkitehtuurin ominaispiirteet ja tyyli, tilojen käyttö, rakennusten suhde toisiinsa ja paikkojen merkitykset.
Kivenlahdessa asemakaavalliset tavoitteet on tarkoitus ottaa kaavoituksen lähtökohdiksi ja tunnistaa rakennusperinnön aineettomia arvoja paremmin ennen kaavoituksen aloittamista. Lähtökohtina on mm. alueen alkuperäinen asemakaava, rakennusmassojen hierarkia, rakennusten sovittaminen ympäristöön ja tilojen käyttö. Vuorovaikutus asukkaiden kanssa on nyt huomattavan helppoa, mm. "Mun Espoo kartalla" -sovellutuksen kautta.
Suojelu tulee hänen mukaansa asemakaavoituksessa ymmärtää suurten kokonaisuuksien, ei yksittäisten kohteiden kautta. Rakennussuojeluun liittyvät kysymykset ovat monimutkaisia, eikä niitä voi tiivistää vain rakennusten säilymiseen. RKY-status on hyvä lähtökohta suojeluun, mutta ei yksinään takaa sen onnistumista.
Yleisössä ollut intendentti Marja-Leena Ikkala Museovirastosta kommentoi ja sanoi, että arvo ei voi olla aineellinen. Vuonna 2009 RKY-alueiden valtakunnallisten inventoinnin status oli nykyistä vahvempi, Vuonna 2017 alue pieneni, mutta status oli vielä huomattavan vahva. Vuoden 2019 uudistus huononsi statusta.
Keskusteluun osallistuivat Tapiolan aluearkkitehti Sampo Sikiö, kaupunkikuva-arkkitehti Eila Mikola, lupa-arkkitehti Taina Kinnunen Espoon rakennusvalvonnasta ja intendentit Tryggve Gestrin ja Jyri Vilja Espoon kaupunginmuseosta sekä Aalto-yliopistosta Hugo Leppäsyrjä.
Tapiolan aluearkkitehti Sampo Sikiö kertoi keskustelun aluksi kaavoituksen kuulumisia. Itärannan asemakaavan kaavaehdotus on tulossa nähtäville. Satakielirinteen asemakaavasta tehty valitus ei saanut KHO:lta valituslupaa eli kaava saa lain voiman. Raitinlukon kaava on edelleen valmistelussa eli maankäyttöneuvottelut ovat käynnissä.
Asemakaavaa laadittaessa oikean tarkkuustason löytäminen on vaikeaa. Nykyisin rakennusvalvonnan ja asemakaavaviranomaisten yhteistyö toimii, eli viranomaiset neuvottelevat ratkaisujen löytämiseksi.
Juontaja Olli Ihamäki kysyi intendentti Jyri Viljalta, millainen suhde hänellä on Tapiolaan ja mitä hyvää hän on saanut aikaan. Jyri Vilja kertoi asuneensa Mäntytornissa ja olevansa tapiolalainen. Hänen tekisi mieli mainita onnistumisena uimahalli, mutta ei tee sitä. Mäntytornin säilymisestä ja Raitinlukon kunnostamisesta palveluasuntotaloksi hän ottaa kunnian. Juontaja kysyi edelleen, onko olemassa mekanismia, jolla KAMU voi käynnistää jonkin prosessin jonkin asian kuntoon saamiseksi. Vilja sanoi, että KAMU voi vain ilmoittaa asian eteenpäin. Näin on tehty Heikki von Herzenin portaista ja Itärannan graniittipylväistä.
Asukas kysyi, millaista yhdyskuntaa tänne halutaan kehittää? Sampo Sikiö vastasi, että kaikille asukkaille hyvää yhdyskuntaa, vartin kaupunkia, kulttuurin ja urheilun keskipistettä, joka ei ole museo, mutta jossa historia saa näkyä.
Kaupunginvaltuutettu Johanna Karimäki kommentoi sanoen, että Tapiola on kaikille läsnäolijoille rakas ympäristö. Hän piti tärkeänä, että rakennetaan muistiystävällistä kaupunkia. Keskustorni pitäisi saada takaisin asukkaiden käyttöön. Samoin Tapiontorille pitäisi saada takaisin suihkulähde.
Killan hallituksen jäsen Jyrki Myllyvirta sanoi, että joka vuosikymmenellä on tehty virheitä, niin tehdään nytkin. Nyt kuitenkin tehdään yleiskaavaa eli katsotaan eteenpäin vuoteen 2060. Espoossa on 5 aluekeskusta, joissa kaikissa on kauppakeskus ja niiden ympärillä lähes palveluvapaa pientaloalue. Näin ei ole hyvä, onko tähän johtanut keskusten ylimitoitettu liiketila? RKY-alueen erityisluonne tulisi kirjoittaa sisään yleiskaavaan, ja koko RKY-alueelle tulisi saada suojeleva asemakaava, myös Aarnivalkean alueelle, jossa työtä ei ole edes aloitettu. Asemakaavaan tulisi ohjata sekä korjaus- että korvausrakentaminen RKY-alueen arvojen mukaiseksi. Kaavoitusta nopeampana toimena RKY-aluetta koskevat erityissäännöt tulisi kirjata valmisteilla olevaan uuteen rakennusjärjestykseen. Eija Mikola lupasi viedä sanaa eteenpäin.
Asukas sanoi, että selvästi on sössitty. Me täällä kuuntelemme viestejä päättäjiltä. Demokratian pitäisi tarkoittaa sitä, että viestit kulkevat ihmisiltä päättäjille eli päinvastoin, kuten nyt tapahtuu.
Asukas viittasi uuteen Kalevalantie 5:n rakennukseen ja kysyi, miksi rakennus on rakennettu ihan tiehen kiinni - onko ajan henki ahdas rakentaminen? Sampo Sikiö vastasi, että umpikorttelit eivät kuulu Tapiolan kuvaan. Tähän on päädytty, koska Kalevalantien runsas liikenne ei salli piha-aluetta kadun puolelle. Suhteellisen korkealla rakentamisella kadun varteen voidaan asumista tiivistää ja jättää rakentamattomia alueita, puistoja tai metsiä, koskematta. Katualue ei tässä kohdassa kuitenkaan ole missään nimessä kapea.
Asukas Hakalehdosta kysyi ikkunaremontista. Talon ulkosivussa on nyt peltiä, taloyhtiö haluaisi säilyttää ulkonäön, mutta kaupunki vaatii vaihtamaan sen puuhun. Lupa-arkkitehti Taina Kinnunen sanoi, että lupa on hakemuksen mukainen. Asukas oli eri mieltä. Asukas pyysi lupa-arkkitehtia paikalle katsomaan tilannetta. Tapaamisesta sovittiin.
Kysymykseen tippuvista laatoista ja tyhjillään olevasta, nuorisoa houkuttelevasta Jousenkaaren vanhasta koulukiinteistöstä Sampo Sikiö vastasi, että rakennuksen omistajalla on aina vastuu rakennuksen turvallisuudesta. Epäkohdat voidaan ilmoittaa rakennusvalvontaan. Kaupunkikuva-arkkitehti osallistuu hankkeiden arviointiin yleisillä alueilla. Jousenkaaren vanhan koulun alueelle on annettu suunnitteluvaraus eli asia etenee hitaasti kuten kaikki kiinteistökehityshankkeet.
RKY-alueen päivityksestä kysyttiin ja todettiin, että asia kuuluu valtioneuvostolle eli siitä ei ole tietoa.
Jyri Vilja kertoi, että Keskustorni peruskorjataan ja yläkertaan saadaan ravintola.
Juontaja Olli Ihamäki kyseli, miten saataisiin käyntiin myös Heikki von Herzenin aukion kunnostus, sillä se on ihan kamalassa kunnossa. Kysymys jäi ilmaan.
Asukas kertoi Suvipuiston muinaisjäännöksistä ja kysyi, milloin ja miten sinne saataisiin kylttejä. Hänelle vastattiin, että alueen hoito kuuluu kaupungille, mutta kyltitys KAMUlle. KAMU pyrkii saamaan alueelle yhdenmukaiset kyltit.
Olli Ihamäki kertoi Vallihautojen eli Vallareiden kunnostuksesta 40 vuotta sitten tekemästään ohjelmasta ja totesi, että mitään ei ole 40 vuodessa tapahtunut. Ilmaan heitettiin ehdotus puistokummiudesta, joka voisi tulla kyseeseen. Todettiin, että Tuulimäessä on Killan sinne 30 vuotta sitten hommaama ilmatorjuntatykki. Tykki on viime vuonna Killan toimesta kunnostettu ja on nyt hyvässä kunnossa.
Asukas ihmetteli Silkkiniityn reunassa olevaa moduulikoulua. Sampo Sikiö sanoi, että kun ei ole ajantasaista asemakaavaa, jossa määrättäisiin rakentamisesta, tulee kaikenlaisia epäonnistumisia, kuten nämä Silkkiniityn laidan kaksi taloa ja Virvattarenpolun talo.
Tunnelma oli väliin kiivas ja virkamiehiltä vaadittiin vastauksia. Killan hallituksen jäsen Jyrki Myllyvirta totesi, että virkamiehet eivät ole ilkiöitä, he ovat hankalassa paikassa silloin, kun hakemus on kaavan mukainen ja lupa on myönnettävä naapureiden vastustuksesta huolimatta. Myöskään asukkaat eivät ole ilkiöitä, he koittavat vain hoitaa omia asioitaan. Molemmin puolin tarvitaan yhteistyötä.
Jyrki Myllyvirta kysyi, miksi kaupunkikuvatoimikunnan toiminta, esityslistat ja pöytäkirjat perusteluineen eivät ole yleisesti nähtävillä. Eija Mikola sanoi, että toimikunta kokoontuu kerran viikossa, mutta sen lausuntoja ei ole laitettu nettiin, vaikka ne ovat julkisia. Niitä voi kyllä pyytää.
Eräs asukas kysyi, miksi Killan lähettämä tiedotus Tapiolan asioista on loppunut. Hänelle vastattiin, että sitä ei ole voitu tehdä, kun kaupungin nettisivu- ja tietojärjestelmäuudistus on edelleen kesken, eikä Kilta ole useasta pyynnöstä huolimatta saanut kaupungilta automaattitiedotusta varten tarvittavia teknisiä ohjeita ja rajapintakuvauksia.
8.11.2023Hanke nähtäville: "Valkjärventien täydennysrakentaminen"
8.11.2023Hanke nähtäville: "Lisärakennusoikeuden päivittäminen Seiliniittyyn"
21.11.2023Hanke nähtäville: "Pohjantorin ostoskeskus uudistuu"
1.12.2023Hanke nähtäville: "Ruukinrannan omakotialueen sisämaan osa"
12.12.2023Tapiolan musiikkilukion konsertti "Syksyn pimeydestä nousee laulu" ja Killan jäsenilta
Elokuviin Tapiolassa?
Katso täältä Kino Tapiolan
viikko-ohjelmisto!
Tapiolan ajankohtaiset hankkeet ja uutiset kaupungin sivuilla löydät täältä.
Tapiolan Killan postituslistan jäsenenä saat automaattisesti sähköpostiisi tiedot uusista Tapiolassa vireillä olevista kehityshankkeista, sekä Killan toiminnasta.
Liity postituslistallemme täältä!
Kommentit (0)
Kukaan ei vielä ole kommentoinut tätä artikkelia.
Kirjoita uusi kommentti