Muistio Tapiolan Killan RKY-seminaarista 5.5.2022

Asukasyhdistys Tapiolan Kilta ry järjesti torstaina 5.5.2022 Tapiolan koululla kaikille avoimen RKY-seminaarin, jonka tavoitteena oli nostaa esille Tapiolan RKY-alueen ajankohtaisia haasteita kulttuuriympäristön suojelemisen näkökulmasta. Noin 80 henkeä kerännyt yleisötilaisuus tarjosi samalla puheenvuoron asukkaille, jotka olivat huolissaan Tapiolan pientaloalueiden tulevaisuudesta, koskien erityisesti korjausrakentamista ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kaupunkikuvan säilymistä.

RKY-seminaarissa oli Killan edustajien lisäksi paikalla kolme panelistia: erikoistutkija Laura Tuominen Museovirastolta, Tapiolan aluearkkitehti Sampo Sikiö Espoon kaupungilta ja eläkkeellä oleva Suomenlinnan hoitokunnan johtajana toiminut arkkitehti Maire Mattinen. Kaupungin rakennusvalvonnan edustaja ja Espoon museon edustaja olivat estyneet saapumasta.

Tilaisuuden juontajina toimivat Tapiolan Killan puheenjohtaja Marjatta Larsio ja hallituksen jäsen Jyrki Myllyvirta.

RKY-seminaarin panelistit tilaisuuden alussa. Etualalla Killan puheenjohtaja Marjatta Larsio, ja taustalla oikealla hallituksen jäsen Jyrki Myllyvirta. Kuva: Lea Siivola

Museoviraston rooli RKY-alueiden kehityksessä

Tilaisuus alkoi Laura Tuomisen alustuspuheenvuorolla, jossa hän kertoi RKY-alueiden yleisestä asemasta Suomessa Museoviraston lakisääteisten virkatehtävien näkökulmasta. Esille nousi erityisesti valtioneuvoston asettamien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden (VAT) rooli kulttuuriympäristöihin kohdistuvassa kaupunkisuunnittelussa.

Tuomisen mukaan viimeisimpien, vuonna 2017 hyväksyttyjen alueidenkäyttötavoitteiden mukaan yksi Tapiolan kannalta keskeinen tavoite on huolehtia valtakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvojen turvaamisesta. Museoviraston keskeisiin tehtäviin kuuluu tässä mielessä maakuntakaavojen seuranta ja lausuminen VAT-näkökulmasta, sekä osallistuminen erikseen harkiten myös yksittäisiin merkittäviin kaavahankkeisiin.

Tuominen kertoi, että RKY-alueiden lähtökohtana on, että inventoiduilla alueilla rakennettu ympäristö ominaispiirteineen on säilytettävä. Suojelutavoite ei kuitenkaan aina koske jokaista yksittäistä rakennusta, vaan kohdistuu ensisijaisesti alueen historiallisten ominaispiirteiden vaalimiseen.

Tietyn alueen RKY-statuksella ei kuitenkaan ole välittömiä oikeudellisia vaikutuksia yksittäisten rakennuslupien, poikkeamislupien ja suunnittelutarveratkaisuiden myöntämisedellytyksiin. Sitä vastoin kuntatason kaavoitus on suurin määräävä tekijä, miten RKY-alueelle rakennetaan. Aloitettaessa kaavan laatimista RKY-alueelle on kunnan kiinnitettävä erityistä huomiota mm. perusselvitysten riittävyyteen ja ajantasaisuuteen, ottaen huomioon kaavan tarkoitus. Myös yksittäisten rakennusten suojeleminen RKY-alueella voidaan useimmissa tapauksissa turvata nimenomaan asemakaavoituksen keinoin.

Tuomisen mukaan RKY-statuksen kattava soveltaminen on kaiken kaikkiaan haasteellista koko Suomessa, sillä sen vaikutus on lähtökohtaisesti vain ohjaava. Vain vahvistettu kaava, joka on kaavoitusprosessin lopputulos, on juridisesti sitova.

Lopuksi Tuominen nosti esille, että Ympäristöministeriön julkaisemien tutkimustulosten perusteella peruskorjaaminen on purkavaa uudisrakentamista tehokkaampi keino vähentää ilmastopäästöjen syntymistä lähivuosikymmeninä [1]. Tämä on tärkeää muistaa, kun otetaan huomioon myös RKY-alueen rakennusten elinkaarikustannukset.

Laura Tuominen kertomassa RKY-alueiden asemasta Suomessa. Kuva: Timo Hatakka

“Mitä rakennamme, kun rakennamme kulttuuriympäristöä?”

Näillä sanoilla aloitti alustuspuheenvuoronsa RKY-seminaarin toinen panelisti, aluearkkitehti Sampo Sikiö. Hänen puheenvuoronsa tarkoitus oli käsitellä Tapiolan kulttuuriympäristön roolia alueen asemakaavoituksen näkökulmasta.

Sikiö totesi esityksensä alkuun, että hänen sydäntään on erityisen lähellä “se, mistä kaupungin historia syntyy”, ja miten kaupungin kerrostuneisuus ja henki muodostuvat vuosikymmenten mittaan. Koska Espoo on kaupunkina vielä melko nuori, myös kerrostumat ovat monella alueella vasta muodostumassa.

Sikiö toisti puheenvuorossaan Tuomisen esille nostaman näkökohdan, että asemakaava on tärkeimpiä työkaluja RKY-alueiden käytännön suojelussa, ja se on myös juridisesti sitova väline. Tämä juontaa juurensa MRL:n pykälästä 57.

Sikiön mukaan Tapiolassa on tällä hetkellä vahvistettu Itäkartanon, Kaskenkaatajan ja Länsikorkeen suojelukaavat. Lisäksi Otsolahden ja Itärannan alueille ollaan valmistelemassa suojelukaavoja, joiden työstäminen on jatkunut jo monta vuotta. Aluekokonaisuuksien lisäksi Tapiolassa on suojeltu kaavalla myös yksittäisiä rakennuksia, kuten Tapiolan uimahalli.

Sikiön oma vastaus hänen esityksensä avauskysymykseen oli, että kun rakennamme kulttuuriympäristöä, rakennamme silloin ympäristöä, jonka kuuluu kestää aikaa. Tällöin kerrostumat kasvavat, mutta eri aikakausien jäljet näkyvät, ja alueen henki säilyy. Sikiön mukaan on kestettävä se, että paikka muuttuu, mutta samalla aluetta voidaan hoitaa ja ylläpitää “rakkaudella”.

Konkreettiseksi esimerkiksi hän nosti Tapiolan Keskusaltaan, jonka viereen rakennettiin Kulttuurikeskus v. 1989. Lisäksi hän mainitsi 2010-luvulla altaan reunalle konteista rakennetun (alunperin tilapäisen) melontakeskuksen, joka tuo hänen mukaansa elämää nykypäivän Tapiolaan, ja on myös osaltaan hieno kerrostuma.

Sampo Sikiö kertoo Tapiolan suojelukaavoista. Kuva: Timo Hatakka

Kulttuuriympäristö ja kestävä kehitys

RKY-seminaarin viimeisen alustuspuheenvuoron piti eläkkeellä oleva arkkitehti Maire Mattinen. Hän totesi heti alkuun, että Tapiola on arkkitehtuuriltaan todella merkittävä ja arvokas paikka, jota jopa presidentti Kekkonen kävi menneinä vuosikymmenenä esittelemässä ulkomaisille arvovieraille.

Mattinen nosti puheenvuorossaan esille pääkaupunkiseudun kuntien ja valtion välisen MAL-sopimuksen, joka pyrkii luomaan lisää asuntoja kasvukeskuksiin hyvien liikenneyhteyksien varrelle ja laskemaan asumisen hintaa. Tämä kehitys on ilmeinen uhka vanhoille asuinalueille, mikä on näkynyt erityisesti Helsingin viime vuosien tehorakentamiseen tähtäävässä kasvupolitiikassa. Espoon kaupunkistrategia puolestaan viljelee paljon kauniita sanoja kestävyydestä, inhimillisyydestä, asukkaiden osallistamisesta ja vastuullisuudesta, vaikka käytäntö ei läheskään aina vastaa kauniita visioita.

Mattinen kertoi, että valtakunnallisen RKY-ohjeistuksen lisäksi on olemassa muitakin tekijöitä, jotka ohjaavat kulttuuriympäristöjen kehittämistä Suomessa. Hän toi esille valtioneuvoston ns. APOLI-julkaisun (Suomen Arkkitehtuuripoliittinen ohjelma 2022–2035), jonka tavoitteena on pyrkiminen kestävään arkkitehtuuriin koko Suomessa useiden eri näkökulmien kautta [2]. Valtakunnallisen ohjelman lisäksi olisi toivottavaa, että kaupungit ryhtyisivät laatimaan alueellisia APOLI-ohjelmia.

Ensimmäinen APOLI-julkaisun näkökulma on ekologinen kestävyys, jonka mainitessaan Mattinen toisti Laura Tuomisen aiemman huomion siitä, että purkavan rakentamisen hiilijalanjälki on lähes aina korkeampi, kuin peruskorjaamiseen tähtäävän kunnostamisen. Samalla Mattinen toi esille, että Tapiolan rakennukset sijoitettiin jo aikoinaan maaston muotoja mukaillen ekologisesti optimaalisille paikoille, viitaten mm. korkeiden rakennusten paikkoihin korkeilla kallioilla, auringon lämmittäminä.

Ekologisen kestävyyden lisäksi Mattinen muistutti APOLI-ohjelman arvoihin kuuluvasta sosiaalisesta kestävyydestä, mikä tarkoittaa, että jatkuvuus, pysyvyys ja ympäristön säilyminen luovat alueen asukkaille turvallisuuden tunnetta. Kolmas arvo on kulttuurinen kestävyys, joka kuvaa arkkitehtuurin kauneusarvoja, sekä sen tuomia aistillisia kokemuksia, elämyksiä ja henkeä. Nämä luovat pohjaa ihmisten hyvinvoinnille.

Taloudellinen kestävyys puolestaan pitää sisällään alueen tuomat talousvaikutukset kunnalle sekä välittömien, että välillisten vaikutusten kautta. Erityisesti tässä Mattinen painotti, että monessa tapauksessa esim. matkailun pitkän aikavälin välilliset tulot voivat olla merkittävämmät, kuin lyhyen tähtäimen välittömät tulot esimerkiksi suurista uudisrakennushankkeista.

Yleisesti ottaen talouslaskelmia tulisi tehdä enemmän pitkällä aikavälillä ja muistaa, että rakennusten säilyttäminen voi monessa tapauksessa olla taloudellisempaa, kuin purkaminen. Kaiken kaikkiaan resurssitehokkaan rakentamisen hierarkiassa (jota Mattinen visualisoi kärjellään seisovalla kolmiolla) pitäisi lähteä vajaakäyttöisten tilojen hyödyntämisestä ja olemassa olevien rakennusten korjaamisesta, ja jättää vain kolmion “terävin kärki” uudisrakentamiselle.

Maire Mattinen kertoo kestävän arkkitehtuurin näkökulmista. Kuva: Timo Hatakka

Onko Tapiolassa rakennustapaohjetta?

Alustuspuheenvuorojen jälkeen Tapiolan Killan hallituksen jäsen Jyrki Myllyvirta kiteytti Killan kannan, että Tapiola on sen asukkaille erittäin rakas paikka, jonka kehittämiseen liittyy paljon tunteita. Yhtenä suurena ongelmana Kilta on nähnyt asukkaiden eriarvoisen kohtelun siinä, että osa omakotiasukkaista ei ole saanut lupaa kotiensa pienille korjaus- ja laajennustöille siinä, missä toisaalla kokonaisia omakotitaloja on purettu ja korvattu täysin uusilla, aiempaa suuremmilla taloilla.

Laura Tuominen kysyi Sampo Sikiöltä, onko Tapiolaan aikanaan tehdystä rakennustapaohjeesta ollut hyötyä Tapiolan tämän päivän rakennushankkeita ja -lupia suunniteltaessa. Sikiö myönsi kysymyksen olevan Tapiolan osalta vaikea, mutta totesi, että tällaisia ohjeita on kyllä olemassa muualla, esimerkiksi Laajalahdessa. Eräs yleisössä ollut Tapiolan asukas kommentoi, että Tapiolan rakennustapaohje on olemassa ja löydettävissä, mutta sitä on vaikea tavoittaa verkon syövereistä.

Sampo Sikiö vastasi asiaan toteamalla, ettei rakennustapaohje ole juridisesti sitova, sillä asemakaava määrää viime kädessä, mitä rakennuksille on tehtävissä. Rakennusvalvonnan työkaluna kyseinen ohje on kuitenkin hyvä työkalu. Sikiö pohti myös, voisiko rakennustapaohje olla yksi vaihtoehto suojelukaavalle.

Maire Mattinen vastasi tähän, että suojelukaava on edelleen erittäin tärkeä suojeltavalla alueella, mutta rakennustapaohje voi toimia hyvänä lisä-instrumenttina sen rinnalla. Samalla hän peräänkuulutti lisää inventointeja siitä, kuinka paljon Tapiolan RKY-alue kestää muutoksia, ja mikä on liikaa.

Aarnivalkean pientaloalueen uhattu tulevaisuus

Eräs yleisössä ollut Aarnivalkean pientaloalueen asukas nosti puheenvuorossaan esille viimeaikaisen huolestuttavan kehityksen, jossa grynderit ovat soitelleet pientaloalueen asukkaille, ja painostaneet heitä myymään kotinsa, jotta tilalle voitaisiin rakentaa maksimaalisen suuret uudis-omakotitalot.

Tapiolassa tunnetaan jo pari tapausta, joissa alkuperäiset pientalot (Luonnottarenpolulla ja Virvattarenpolulla) on purettu, ja tilalle on suunniteltu aiempaa suuremmat ns. Westend-tyyppiset uudisrakennukset, jotka poikkeavat huomattavasti alkuperäisestä rakennuskannasta. Erityisesti niiden sijoittelu ja korkeus aiheuttavat naapureille murheita.

Sampo Sikiö tunnusti, että huoli on todellinen, mutta asiaan ei ole helppoa ratkaisua. Kyseessä on hänen mukaansa “yleinen ja harmillinen” ilmiö koko Suomessa, joka johtuu siitä, että alueiden vanhoissa asemakaavoissa on aikoinaan sallittu alueelle liikaa rakennusoikeutta, josta vain osa on tuolloin toteutunut.

Tämä taas on johtanut siihen, että esimerkiksi Aarnivalkean pientaloalueelle on edelleen juridisesti sallittua rakentaa nykyistä suurempia rakennuksia hyödyntämällä toteutumatta jäänyttä rakennusoikeutta. Sikiö sanoi, että esimerkiksi Westendissä näin on tapahtunut jo monin paikoin, ja se muuttaa ympäristöä näkyvästi. Juridisia keinoja kehityksen estämiseen ei nykyisen asemakaavan puitteissa kuitenkaan ole.

Eräs Luonnottarenpolun asukas kertoi esimerkkitapauksesta, jossa Virvattarenpolun asukas Aarnivalkean pientaloalueella v. 2018 oli hakenut rakennuslupaa vanhan talon laajentamiseen ja rakennusvalvonta oli tuolloin edellyttänyt, että talo tehdään L-kirjaimen muotoiseksi tontilla olleen vanhan tammen säilyttämisen ja suojeluarvon vuoksi. Sitä hanketta ei kuitenkaan toteutettu, vaan talo myytiin. Kun talosta sittemmin löytyi kosteusvaurioita, uusi asukas oli saanut luvan vanhan talon purkamiseen ja Westend-tyyppisen uudistalon rakentamiseen, joka on nyt meneillään. Lupavalmistelija oli vaihtunut. Tammen suojeluarvot eivät enää tässä vaiheessa evänneet lupaa uudelta rakennukselta. Samalla kuitenkin toisilta asukkailta on kielletty pienet tärkeät rakennustekniset korjaukset, kuten vanhojen talojen kattojen kohottaminen lisäeristämisen vuoksi. Tämä kaikki tuntuu väärältä ja epäoikeudenmukaiselta kohtelulta.

Sampo Sikiö kommentoi, että hän ymmärtää hyvin, että poikkeaminen vanhasta herättää tunteita. Hän myönsi, että suojeluarvot asemakaavassa asettavat joskus esteitä korjaukselle, ja kompromissien löytäminen olisi tärkeää.

Eräs toinen yleisössä ollut asukas kysyi ytimekkäästi, saisiko Silkkiniitynkin pientalojen kohdalla toimia samoin, kuin Virvattarenpolulla. Sikiö vastasi, että asemakaava ei sitä estäisi.

Maire Mattinen lisäsi keskusteluun, että rakennusoikeutta voi myös laskea asemakaavan muutoksella. Hän kyseenalaisti, onko Espoon rakennusvalvonta ylipäätään ajantasalla Tapiolan RKY-alueen rakennusluvissa. Sikiö vastasi tähän, että rakennusoikeuteen kajoaminen nähdään usein kajoamisena asukkaiden yksityisomaisuuteen, mutta sitä on kuitenkin tehty mm. Länsikorkeen suojelukaavassa. Eräs henkilö yleisöstä esitti, että rakennusvalvonnan pitäisi RKY-alueella lupia myöntäessään ottaa huomioon rakennusten sijoittelu. Viranhaltija voi vaatia tätä.

Tapiolan Killan puheenjohtaja Marjatta Larsio ja tilaisuuden yleisöä. Kuva: Lea Siivola

Tarvitaanko Tapiolaan uusia suojelukaavoja?

Yleisössä mukana ollut Vantaan asemakaava-arkkitehti Anna Hakamäki piti pitkän puheenvuoron, jossa hän ilmaisi valtavan huolensa Tapiolan RKY-alueen puolesta. Hän kysyi ytimekkäästi, miksi suojelukaavan laatiminen Aarnivalkean pientaloalueelle on niin vaikea asia. Samalla hän muistutti, että RKY-alueen arvot ovat esillä viimeisimmässä yleiskaavassa (2010), vaikka alueen asemakaava on vuodelta 1983. Aarnivalkean pientaloalueella kyseessä ovat miljoonaluokan tontit, joille Westend-tyyppisten suurien talojen rakentaminen on ehdottomasti kaavan ja ympäristön hengen vastaista. Tähän liittyen hän painotti, että suojelukaava todellakin tarvitaan!

Eräs Itärannan asukas kysyi jämäkästi, miksi Aarnivalkean suojelukaavamuutos ei muka olisi mahdollinen. Hän muistutti, että tottakai se on mahdollinen, sillä Espoossa jaellaan hyvinkin massiivisten hankkeiden suunnitteluvarauksia lähes mistä alueista tahansa. Samalla hän ehdotti, että kuntalaisaloite voisi olla yksi keino edetä asiassa.

Sampo Sikiön vastaus oli, että syynä suojelukaavan puuttumiseen on se, että kaupungilla ei ole tällä hetkellä resursseja sellaisen laatimiseen. Lisäksi hän kertoi, että pientalojen rakennusluvat tulevat aina ensin kaupunkikuvatoimikunnan käsittelyyn, ennen kuin niitä hyväksytään eteenpäin.

Eräs yleisössä ollut Tapiolan Killan hallituksen jäsen kysyi, miksei kaupungilla ole resursseja nimenomaan suojelukaavoihin, vaikka moniin huomattavasti massiivisempiin kaavamuutoksiin (esimerkiksi metroasemien ympäristössä) kyllä löytyy resursseja. Sikiö vastasi, että Espoossa kaavoituksen työohjelma määrää, mitä kaavoja edistetään, ja tähän vaikuttavat poliittiset linjaukset. Samalla hän totesi, että nykyiset Otsolahden ja Itärannan suojelukaavat ovat seisoneet jo vuosia, eli aivan liian kauan.

RKY-alueen suojelemiseen uusia keinoja?

Jyrki Myllyvirta Tapiolan Killan hallituksesta totesi omassa puheenvuorossaan, että suojelukaava olisi todennäköisesti paras ratkaisu Aarnivalkean pientaloalueen RKY-arvojen suojelemiseen. Hän esitti myös kysymyksen, että mikäli suojelukaava ei jostain syystä onnistuisi, olisiko rakennusjärjestykseen mahdollista lisätä tiukat ehdot RKY-alueen kaupunkikuvallisten arvojen turvaamiseksi? Myllyvirta peräänkuulutti lisäksi avoimuutta kaupunkikuvatoiminnan päätöksenteossa ja esitti, että toimikunnan työn (esityslistat, pöytäkirjat) tulisi olla julkista samaan tapaan, kuin esim. Jyväskylässä tällä hetkellä.

Eräs yleisössä ollut Tapiolan asukas kysyi Sampo Sikiöltä, että jos asemakaava on ainoa tekijä, joka sanelee juridiset pelimerkit RKY-alueen suojelusta, niin saisiko minkä tahansa Aarnivalkean alueen pientalon purkaa tuosta vain? Ja onko RKY:n rooli tässä asiassa todellakin pelkästään ohjaava?

Sikiö vastasi, että rakennusten purkaminen vaatii aina luvan, jonka saaminen ei ole mitenkään itsestäänselvää. Hänen mukaansa joissain tapauksissa lupa on myönnetty, kun rakennus on ollut huonokuntoinen. Näin ollen se, että asemakaava ei kiellä purkamista, ei vielä sellaisenaan mahdollista minkä tahansa talon purkamista.

Eräs Virvattarenpolun asukas sanoi, että naapureiden kannanottoja ympäristön pientalojen purkamisesta ei ainakaan edellisen purkupäätöksen kohdalla huomioitu mitenkään, vaikka naapureita virallisesti kuultiinkin. Eräs toinen asukas esitti kysymyksen, voisiko kaupunki tehdä keskitetyn ja napakan selvityksen siitä, mikä on vaikkapa Aarnivalkean pientaloalueen asukkaiden vallitseva kanta suojelukaavan laatimiseen. Tätä voisi sitten käyttää itse kaavoitustyön pohjana. Olennaista olisi selvittää, mitä nimenomaan asukkaat tältä alueelta haluavat. Sampo Sikiö vastasi, että ajatus on hyvä.

Eräs Itärannan asukas otti vielä puheeksi muutaman vuoden takaisen hankkeen Kehä I:n Itärannan ja Keilaniemen välisestä tunnelista puistokansineen. Kyseessä oli RKY-alueen rajalla tapahtuva, alueen metsiä rikkova ja erittäin suurta asumishaittaa aiheuttanut hanke, josta Museovirasto oli antanut kriittisen lausunnon - mutta jota kaavassa ei kuitenkaan huomioitu. Laura Tuominen sanoi, että RKY on ohjeellisesti linjaava käsite, ja viranomaiset toimivat valtansa rajoissa sekä alueen keskellä, että reunoilla. Hän kuitenkin vahvisti, että tässä tapauksessa Museoviraston lausunto (9.5.2011) todellakin sivuutettiin, ja alueelle kaivettu avolouhos oli ristiriidassa RKY-arvojen kanssa.

Eräs asukas esitti myös yleiskysymyksen rakentamismääräyksistä liittyen siihen, mitä merkitystä koko RKY-alueella lopulta on. Jos alueella ei ole suojelukaavaa, niin miksei esimerkiksi ikkunoiden restaurointi alkuperäisasuunsa ole sallittua, jos rakentamismääräykset ovat vuosien kuluessa muuttuneet? Sampo Sikiö sanoi, ettei tunne asukkaan kuvailemaa tapausta, Maire Mattisen mukaan korjausrakentamisessa voidaan pääsääntöisesti toimia alkuperäisten rakentamismääräysten mukaan. Jos ikkunaremonttiin ei kuitenkaan saada näin lupaa, kyseessä on iso ristiriita.

Tilaisuuden lopuksi eräs Suvikummun asukas esitti puheenvuorossaan, että kaupungin luottamushenkilöiden pitäminen ajan tasalla on hyvin tärkeä osa RKY-alueen suojelemista. Hän mainitsi esimerkkinä takavuosien Steniuksenkummun kaavamuutoksen, jossa asukkaiden aktiivisuus oli suuressa roolissa siinä, että alunperin erittäin suuret rakennusmassat Merituulentien varresta saatiin pudotetuiksi alle puoleen.

Lopuksi yleisössä ollut kaupunginhallituksen puheenjohtaja Henrik Vuornos (Kok.) kiitti vielä Tapiolan Kiltaa tilaisuuden järjestämisestä, ja vahvisti, että asukaskysely Aarnivalkean pientaloalueen tulevaisuudesta on hyvä idea. Hän totesi, että tahtotila asian eteenpäin viemiselle on vahva, ja että Silkkiniityn maisema on rakas kaikille. Asukkaiden kannanotot ovat siksi kaikki erittäin tärkeitä.

Tapiolan Kilta pitää tärkeänä, että puutarhakaupungin RKY-haasteiden käsittelyä jatketaan tulevissakin asukastilaisuuksissa. Tämä on huomionarvoista erityisesti siksi, koska rakennusvalvonnan, kaupunginmuseon ja Aalto-yliopiston edustajat olivat estyneitä osallistumaan tämänkertaiseen tilaisuuteemme.

Lähdeviittaukset:

***
[1] Huuhka,S., Vainio,T., Moisio, M., Lampinen, E., Knuutinen, M., Bashmakov, S., Köliö, A., Lahdensivu, J., Ala-Kotila, P.& Lahdenperä, P. (2021) Purkaa vai korjata?. Hiilijalanjälkivaikutukset, elinkaarikustannukset ja ohjauskeinot. Ympäristöministeriö Helsinki. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162862/YM_2021_9.pdf?sequence=4&isAllowed=y

[2] APOLI 2022-2035: Kohti kestävää arkkitehtuuria : Suomen arkkitehtuuripoliittinen ohjelma 2022–2035. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163757