Killan puhe Tapiolan peruskiven muurauksen muistolaatan julkistamistilaisuudessa 5.9.2023

Julkaistu: 07.09.2023

Tapiolan Kilta oli 5.9.2023 mukana tapahtumassa, jossa Tapiolan peruskiven muurauksen 70-vuotispäivän muistolaatta julkistettiin Mäntyviidalla Antikvaarisen kirjakauppa Tessin edustalla. Killan ohella tapahtuman järjestäjinä toimivat Espoon kaupunginmuseo ja Espoon perinneseura ry, ja osallistujiin lukeutuivat myös mm. Tapiolan entinen projektijohtaja Lauri Niemi, Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä ja Asuntosäätiön toimitusjohtaja Esa Kankainen.

Killan sihteeri Lea Siivola piti tapahtumassa asukasyhdistyksen oman juhlapuheen, jonka julkaisemme kokonaisuudessaan tässä.

Lue myös Länsiväylän (6.9.2023) artikkeli tapahtumasta!

Hyvä juhlaväki,

On ilo olla Tapiolan Killan edustajana mukana juhlistamassa Tapiolan peruskiven muurauksen muistolaatan julkistamisen 70 vuotisjuhlaa. Tapiolan Kilta on asukasyhdistys, joka perustettiin 3 vuotta Tapiolan peruskiven muurauksen jälkeen, eli kilta on nähnyt Tapiolan puutarhakaupungin muutoksen.

Tapiolaa tällaisena ei olisi ilman Asuntosäätiötä ja Tapiolan isänä pidettyä Heikki von Hertzeniä. Hänellä oli vahva visio puutarhakaupungista terveellisenä ja viihtyisänä kasvupaikkana lapsiperheille. Tapiolaan haluttiin rakentaa luonnonläheinen asuinympäristö, jossa kaikki rakentaminen, liikennesuunnittelusta ja peruspalveluista alkaen, lähtisi asukkaiden hyvinvoinnista. Tavoitteena oli yhtenäisesti suunniteltu alue, jolla saattoi kohtuuhintaisesti asua kaupunkimaisten palveluiden läheisyydessä, mutta samalla nauttia luonnosta ja ympäristön avaruudesta. Tavoitteena oli eri sosiaaliluokkien sekoittuminen. Toteutuivatkohan nämä tavoitteet?

Katselen Tapiolan muutosta tavallisen tapiolalaisen silmin. Ensimmäiseen vaiheeseen kuuluvat mielestäni lähiöiden itäisen, läntisen ja pohjoisen sekä vanhan keskustan eli Tapiontorin, Keskustornin ja Heikintorin rakentaminen. Siihen voisi katsoa kuuluvan vieläpä Suvikummunkin rakentamisen. Se oli Tapiolan loiston ja Tapiola oppaiden aikaa. Tämän mahdollisti Asuntosäätiö. Silloin Tapiolan keskusta ja ympäristö kukoistivat – kysyisin, ruusuverollako? Seuraavana vaiheena pitäisin Stockmannin ja Sokoksen tuloa Tapiolaan sekä Sampokujan ja Merituulentien eteläpuolen talojen rakentamista. Tällöin kaupalliset palvelut houkuttelivat espoolaisia ostoksille kauempaakin. Myös Kulttuurikeskuksen valmistuminen 1989 lisäsi Tapiolan vetovoimaa. Tapiola voi silloin hyvin, mutta Tapiolan vetovoima hiipui kunnossapidon puutteiden ja muiden ostoskeskusten tulon myötä.

Metron rakentaminen ja tulo Tapiolaan merkitsi taas käännettä Tapiolan historiassa. Se tarkoitti voimakasta uutta rakennusvaihetta. Nykypäivänä Tapiolan keskustassa lähes kaikki on rakennettu tai rakennetaan uusiksi. Metron myötä olemme saaneet uusia liikkeitä ja uusia asukkaita. Tapiolan perustamisesta lähtien asukkaat ovat olleet voimakkaasti mukana rakentamassa yhteisöä. Yhteistyö alkoi aluksi lähes aina Asuntosäätiön kokoon kutsumana. Näin tapahtui niin kouluja kuin urheiluseurojakin perustettaessa, esimerkkeinä Tapiolan kansakoulu, nykyisin Aarnivalkean koulu ja Tapiolan Yhteiskoulu, nykyisin Tapiolan koulu- ja lukio sekä Tapion Honka, nykyisin Tapiolan Honka. Konsepti oli toimiva, kuten tiedämme - nämä kaikki voivat hyvin.

Tapiolan Kilta pyrkii säilyttämään Tapiolan omaleimaisuuden ja vaikuttamaan Tapiolaa koskevaan suunnitteluun. Lisäksi pyrimme lisäämään asukkaiden kotiseututuntemusta, viihtyvyyttä ja paikallishenkeä sekä yhteisöllisyyttä, mitkä kaikki ovat nyt ajankohtaisia asukasmäärän kasvaessa. Toivomme uusien asukkaiden ihastuvan Tapiolaan ja toivotamme heidät tervetulleiksi joukkoomme. Emme vielä näe, millaiseksi Tapiola lähivuosina muuttuu. Vanhan Tapiolan omaleimaisuuden, niityt ja metsät haluamme ehdottomasti säilyttää uuden rakentamisesta huolimatta.

Tapiolan keskusta tulee olemaan tiiviisti rakennettu ja asuttu. Tapiolan keskustassa asuvat ovat valinneet Tapiolan asuinpaikakseen lähiympäristön luonnon ja vihreyden sekä hyvien kulkuyhteyksien ja palvelujen vuoksi. He tarvitsevat lähiniittyjä ja metsiä – samalla tavalla kuin muualla Tapiolassa asuvat. Me kaikki tapiolalaiset tarvitsemme Tapiolan keskustaa ja sen palveluja. Eli vanha ja uusi muodostavat toimivan symbioosin.

Kaikista muutoksista huolimatta Vanha Tapiola – Tapiolan puutarhakaupunki - voi nyt ja varmaan myös tulevaisuudessa hyvin. Se on Tapiolan ja koko Espoon vetovoimatekijä. Luonto vaatii jatkuvaa hoitoa, se ei kestä kasvavan asukasmäärän aiheuttamaa kulutusta eikä pysy kunnossa hoitamatta. Siihen toivomme lisäpanostusta. Tapiolassa puut ovat vanhoja, jopa
vanhempia kuin Tapiola, ja vaativat jossain vaiheessa uudistamista. Vanhojen puiden sekaan pitäisi siksi joka paikassa, myös Tapiolan keskustassa, istuttaa uusia puita ennen yhdenkään vanhan puun kaatamista, jotta uudet puut ehtivät kasvaa ja täyttää puun kaatamisesta syntyvän aukon. Voisi toivoa, että paikalla, josta puu joudutaan kaatamaan, olisi valmiina kasvamassa ainakin kaksi uutta puuta. Se voisi olla vaatimaton tekomme ilmastonmuutoksen taklauksessa.

Palaan vielä Heikki von Hertzenin visioon puutarhakaupungista terveellisenä ja viihtyisänä kasvupaikkana lapsiperheille. Minun ikäluokkani lapset ovat imeneet sisäänsä Tapiolan henkeä eli rakkautta kotipaikkaansa ratsastaessaan puuhevosilla ja kiipeillessään liukumäessä Heikintorin edessä vanhempiensa ollessa ostoksilla. Missä ovat nykyisten lasten vastaavan mittakaavan ratsastus- ja kiipeilypaikat Tapiolan keskustassa? Niitä tarvittaisiin, jotta Tapiolasta tulisi tällekin ikäluokalle samanlainen mansikkapaikka kuin Tapiola on meille ja heidän vanhemmilleen.

Toivotan Tapiolalle, tapiolalaisille ja juhlavieraille menestystä ja onnentäyteisiä hetkiä Tapiolassa.

Motto
Otto-Iivari Meurman, Asemakaavaoppi 1947, s. 367.
”Nykyajan tunnuksena ei enää ole ’puistoja kaupunkeihin’, vaan ’kaupungit puistoihin’, ts.
rakennukset luonnon piiriin. Siten sulautuvat pihat ja tonttialueet yhdessä viereisten
rakentamattomien alueiden kera suureksi yhtenäiseksi puistokaupungiksi, missä ihminen ja luonto
jälleen voivat löytää toisensa, niin että elämän raittius ja ilo voi palata kaupunkeihin, mistä
suurkaupungistuminen jo oli ne melkein karkoittanut.”